18. toukokuuta 2015
OIKEA LAATUAIKA - MITÄ SE ON?
Laatuaikaa lasten kanssa? Särkänniemeen? Linnanmäelle? Vesipuistoon? Ei, älä mene, ainakaan usein. Mene lapsesi kanssa puutarhaan. Vie hänet sieneen. Leivo hänen kanssaan, kokkaa, siivoa! Ota hänet mukaan, tehkää yhdessä jotakin!
Jos lapsen kanssa ei teini-ikään mennessä ole tehty mitään yhdessä - annettu vain parikymppiä viikonloppuina "tarpeellisiin" asioihin - ei ole enää paljon tehtävissä. Lapsen kanssa kaikki on aloitettava alusta. Siitä pienestä perillisestä, joka nostaa nenänsä juuri ja juuri pöydän kannen tasalle ja katsoo kun äiti leipoo. Hänet on otettava mukaan jauhojen tuhrittavaksi. Isän pitää pyörän rengasta vaihtaessaan antaa lapselle jakoavain. Kun pikkuinen saa "kiristää" mutterin, ilo ja tyydytys on suuri.
Oikean nautinnon suominen lapselle ei vaadi juurikaan rahaa vaan aikaa ja läsnäoloa. Yhdessä tekeminen on parasta. Pienestä asti. Lapsi tuntee olevansa tärkeä, osa perhettä. Hän tuntee itsensä huomioiduksi ja rakastetuksi.
Kun opettaja koulussa kesäloman loputtua antaa ainekirjoituksen aiheeksi "Kesäloman paras juttu", kirjoitelmien sisältö on yllättävä; huvipuisto ei olekaan ykkönen, ei aina edes mitaleilla.
Parasta oli se "kun oltiin isän kanssa kalassa ja paistettiin ahvenia nuotiolla!" Tai: "Oli kivaa kun leivottiin äidin kanssa semmoisia lettipullia, ja naama oli ihan jauhoissa, ja se kun kasteltiin vuorotellen puutarhaa melkein joka ilta."
Laatuaikaa ei saa rahalla. Laatuaikaa ei ole se, että kaikki ovat kotona saman katon alla, mutta tiukasti omissa huoneissaan. Äiti tekee omia juttujaan, isä katsoo telkkarista peliä ja lapset pelaavat tietsikalla. Ovet huoneisiin ovat kiinni. Se, että on paikalla, ei riitä. On oltava läsnä!
Jokainen pienen lapsen vuosi rakentaa hänestä tietynlaista nuorta ja aikuista ihmistä, joka valmistautuu kouluun, opiskelemaan, työhön, perheen perustamiseen...miksi emme antaisi hänelle mahdollisuuksia suoriutua tuosta kaikesta menestyksellisesti, onhan hän juuri meidän maailmaan saattamamme! Haluamme hänelle varmasti pelkkää hyvää, vaikka emme aina jaksaisikaan. Mutta yritetään! Raskasta se voi olla, mutta palkitsevaa! JUHANI VAHTOKARI
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti