Kuri on sana, jolla on nykypäivänä huono kaiku. Miksi? Ennen ei ollut näin. Päinvastoin, sanottiin, että lapset ja nuoret on pidettävä kurissa. Lopultahan kuri ei ole mitään muuta kuin joukko sääntöjä ja käyttäytymistapoja, joita noudattaen me teemme elämämme itsellemme - ja myös toisille - helpommaksi. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ei ehkä olekaan aivan pöljä sananlasku. Sen sijaan se, että vitsan säästäminen olisi väärin, ei enää nykyisin ansaitse oikeutusta.
Mutta se kuri. Mitä ja mikä se on? Kuri on vanha länsisuomalainen sana, joka tarkoitti aidannetta, kahta lähekkäistä saman suuntaista aitaa, joiden muodostamaa "kuria" pitkin karja ajettiin laitumelle, navettaan, lypsylle jne.
Tällaista aitakujaa kutsuttiin ennen kuriksi!
"Meidän perheessämme tehdään näin!" Toteamus lienee tuttu. Ja jos ei ole, se kannattaa tehdä tutuksi sekä itselle että lapsille. Kun tuon sloganin mukainen kasvatus aletaan vauvasta asti, on suuria toiveita päästä hyvään tulokseen, ja kasvattaa maailmaan vastuuntuntoinen, kärsivällinen, empaattinen ja oikeudenmukainen kansalainen. Lapsi tottuu helposti. Ongelma on siinä, että läheskään kaikki vanhemmat eivät jaksa nähdä totuttelemisen vaivaa. Eivät jaksa toistaa, toistaa ja toistaa. Jankuttaa.
Vanhemman on kyettävä ottamaan laumanjohtajan rooli. Oli hän sitten äiti, isä, mummo tai vaari. Hänellä on kyky päättää lapsen puolesta oikein!
Pikku-Matilla on lääkäriaika yhdeltä. Kahdeltatoista äiti huutaa hiekkalaatikolle: -Matti, tule sisään vaihtamaan vaatteet, meidän on lähdettävä! Matti ei tule. Täytyy vielä ajaa santaa rekalla muutama kuorma. Lääkäristä myöhästytään, ja seuraan yön Matti taas valvoo ja valvottaa vanhempiaan itkiessään särkevää korvaansa. Olisiko äidin sittenkin kannattanut pitää Matti kurissa?
JUHANI VAHTOKARI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti