Sinne puu taipuu mihin tainta taivutetaan!

SINNE PUU TAIPUU MIHIN TAINTA TAIVUTETAAN

(Vergilius)

Runoilija ja monitaituri Vergilius pohti kasvatuksen saloja Roomassa pari tuhatta vuotta sitten. Ylläoleva aforismi pätee yhä, se on kestänyt hyvin aikaa. Aikuinen, isä, äiti tai muu tärkeä henkilö on se, joka lasta – tainta – taivuttaa.

Jos laitat pienen taimen ruukussa ikkunalaudalle, se taipuu kohti aurinkoa, valoa. Meidän aikuisten tehtävänä on olla lapselle valo, aurinko, esimerkki. Kunnioituksen kohde. Väkisin taivuttaminen ei tahdo onnistua. Siis: tehtävämme on vaikea ja vastuullinen. Tyylipisteet ovat tiukassa!

On hassua, että päästäksemme maisteriksi meidän on opiskeltava ehkä neljästä kuuteen vuotta, mutta päästäksemme vanhemmiksi, riittää muutama minuutti! Antavatko nuo minuutit pätevyyden vanhemmuuteen ja kasvattamiseen? Eivät sentään. Pätevyyttä kyllä siirtyy omilta vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta on silti hyvä muistaa, että perheeseen putkahtaneen uuden jäsenen elämän kivijalka luodaan muutamien ensimmäisten vuosien aikana! Niiden, jotka juuri me hänelle luomme.

Jos elämän aamu ei ole onnistunut, korjausliikettä on vaikea tehdä vaikka kuinka yrittäisimme. Emmehän kuitenkaan ole niitä vanhempia, jotka jättävät lapsen nukkumaan pinnasänkyynsä ja vievät itkuhälyttimen lähipubiin ilon ympäröimään pöytään. Emmehän!

Kasvatusvinkkejä kannattaa etsiä ja kokeilla, mutta niiden soveltamisessa on oltava tarkkana. Juuri Sinä olet hyvä, kunhan rakastat lastasi. Rakkaus antaa myös sivutuotteena vastuun ja tarvittavat säännöt. Ja vielä; muistathan, että parhaiten lapsi ”taipuu” juuri Sinun esimerkkisi mukaan.

Juhani Vahtokari